Musiikin uusi tulevaisuus

Tulevaisuus, nyt!

Esimerkki siitä, kuinka radikaalisti musiikin julkaiseminen on muuttunut. Ennen levyt julkaistiin ensin kaupan hyllyllä (ja ehkä vasta myöhemmin digitaalisena). Lähivuosina muusikot ovat ottaneet digitaalisen levityksen ensisijaisen tärkeäksi. Perinteisen esinemuodossa olevan levykiekon voi musiikista monelta artistilta saada, mutta se on vasta toissijainen levitysformaatti joka on alistettu digitaalisen levityksen jälkeistuotteeksi. Lisäarvoa tai jotain? Ehkä, ehkä ei. Hämmentävää kyllä, mutta vihdoin on alettu tajuamaan ettei musiikki ei ole sama asia kuin tallenneväline.

Yksi iso asia minkä musiikin tehokas nettilevitys on tuonut mukanaan on mahdollisuus, että ”pienet” muusikot voivat saada tuotoksensa suurenkin yleisön eteen. Joskus se kestää oman aikansa, aina se ei tapahdu (eikä aina ole tarkoituskaan), mutta toteutuessaan sähköinen levitys mahdollistaa musiikkimaun leviämisen maasta toiseen. Eri palvelut keräävät kuunteluhistorian ja musiikkisuositukset yhtenäisiin kehyksiin (kuten Last.fm), mahdollistaen ihmisille omien suosikkiensa kertomisen.

Entä sinä?

Kuunteletko sinäkin musiikkia? Kerrotko myös tutuillesi mitä kuuntelet? Entä netissä? Miksi? Miksi et?

Mitkä ovat suosikkipalvelusi musiikkiin liittyen?

Mainokset

Ole oma itsesi

Hyvä sisältö puhuu puolestaan. Tiedä mistä kirjoitat ja ota selvää asioista ennenkuin puhut. Tutki ja opi myös kyseenalaistamaan aikaisempi tieto, jotta saisit selville onko se todellista. Ole rehellinen, äläkä sano (tai kirjoita) sellaista mitä et oikeasti tarkoita. Puhu vain jos sinulla on sanottavaa, äläkä teeskentele tietäväsi kaikkea. Ihminen on rajallinen.


Kristillistä viestintää?

Paljon puhutaan, että kirkko menettää jatkuvasti jäseniä eikä ihmisiä kiinnosta tulla seurakunnan tilaisuuksiin. Yhtään vähättelemättä yhteisön ja läsnäolon merkitystä kysyn kuitenkin, että mihin ihmisten aika keskimäärin elämässä menee? Ei voida sanoa, etteivätkö eri ihmisten ajankäyttötavat eroaisi toisistaan, mutta melko monella entistä suuremman osan ajasta vievät erilaiset viestinnän muodot (tv, videot, lehdet, kirjat, nettipalvelut…). Myös musiikki on olennainen osa monen ihmisen elämää. Kysymys onkin, miksi niin monet seurakunnat ovat keskittyneet vain jumalanpalveluksiin tai muuhun seurakunnan tiloissa olevaan toimintaan?

Eikö olisi aika olla rehellisiä ja antaa seurakunnan näkyä myös siellä missä ihmiset ovat muutenkin?

Todella moni käyttää nykyään enenevässä määrin nettiä eikä käyttäjämäärien vähenemisestä ole paljoa puhetta. Kuitenkin, jos kysytään miten paljon seurakunnat käyttävät aikaa ja vaivaa ihmisten tavoittamiseen netin kautta vastaus on todennäköisesti useimmiten melko vähäinen. Jos kerran ihminen uskoo mihin sanoo uskovansa, niin miksi se ei näkyisi myös viestinnässä? En sano, että kaiken sisällön tulisi olla yksipuolista paasaamista; päinvastoin: Elämä on monipuolista ja niin on uskokin. Koska usko on osa koko elämää, ei sen tulisi olla erillinen lokero myöskään ihmisten välisessä viestinnässä keskittyen vain sisäiseen viestintään. Monelle seurakunnalle tekisi hyvää alkaa avoimesti julkaista opetusmateriaalia netin kautta eikä vain odottaa, että ihmiset tulisivat paikalle.

Tärkeää sanottavaa riittää joten miksi ei sitä voisi kertoa myös netin kautta? Netin tarjoamat mahdollisuudet ovat paljon enemmän kuin pelkkä teksti. Seurakunnat voivat käyttää ääntä, videota, kuvia, tietokilpailuja, pelejä ja ties mitä muutakin viestinnän välinettä kertomaan ja opettamaan elämässä tärkeistä asioista. Monen viestintätavan avulla tavoitettaisiin samalla myös ne, jotka eivät välttämättä pysty keskittymään pitkiin puheisiin tai pääse saapumaan paikalle syystä tai toisesta.

Viestintää ihmisille

En sano ettei työtä netissä jo olisi, mutta olisiko aika tehdä se tyylillä? Vaikka asia olisi tärkeää, ei se tarkoita että esitystavan pitäisi olla tylsä. Se mitä tehdään, tehdään hyvin. Ihmisiä on monenlaisia eikä viestinnän keinoja tai sisältöjä kannata rajoittaa vain muutamiin. Usko on arvopohja mistä tehdään eikä se estä luovuutta.


Harhaanjohtavaa mainontaa

Lehtimyyjä soitti tänään ja aloitti puhelunsa sanoen:

”Olet voittanut Yhtyneiden Kuvalehtien arvonnassa vuoden ilmaiset lehdet! Tältä alueelta ainoastaan 30 ihmistä on valittu voittajiksi.”

Mutta saadakseni nuo vuoden ilmaiset lehdet olisi pitänyt tehdä vähintään kahden vuoden tilaus. Elikkä, ne kuuluisat ilmaiset olisivatkin olleet todellisuudessa vain kahden vuoden lehdet puoleen hintaan. Todellisuudessa kyseinen myyjä siis valmiiksi kirjoitettua myyntipuhetta lukiessaan tarkoitti tarjolla olevan lehdet 50% alennuksella. Miksi hän ei kuitenkaan alusta alkaen sanonut: ”Tahdotko jonkun lehden puoleen hintaan?”

En ole lehtimyyjiä vastaan, mutta tahtoisin kerrankin rehellistä ja suoraa puhetta ilman kiertelyitä ja kaarteluita. Sanokaa suoraan mitä myytte, jotta ette tuhlaa omaa tai kenenkään muun ihmisten aikaa. Puhumalla suoraan ja lyhyesti ilman turhia kiertelyitä voitte ehkä myös tehdä huomattavasti paremman myyntituloksen lyhyemmässä ajassa. Miksi siis tuhlata aikaa pitkillä puheluilla (jollette sitten saa rahaa puheluiden pituuden perusteella riippumatta siitä saatteko jotain myytyä vai ette)?


Yhteiskunta 2.0

Useampia kertoja eri paikoissa on tullut vastaan monia mainintoja Yhteiskunta 2.0 -blogista, joten tässä on yksi muistilappu lisää. Selostuksensa mukaan kyseisessä ”blogissa seurataan yhteisöllistä tuotantoa, verkossa ja sen ulkopuolella”. Kirjoittajanaan kyseisellä on (tällä hetkellä nelihenkinen) yhdistysmuotoinen ajatustoimisto Demos Helsinki.


Sananvapaus, sensuuri ja päätöksiin vaikuttaminen

Viimeaikainen keskustelu netin sensuroinnin osalta on isolta osin osoittanut sen sen, että kun kerran jostain aletaan puhua, moni netin sensuurin puolustajista ohittaa salaisen suodatussysteemin sananvapaudelle aiheuttamat ongelmat vain metelinä rattaissa. Osuva kommentti asian suhteen voisi ehkä olla seuraava:

“Freedom of the press is guaranteed only to those who own one.”
A. J. Liebling

Mutta kuinka tietämättömyydestä voisi syyttää päättäjiä? Eikö oikeampi keino olisi selkeästi ja tietopohjaltaan vakuuttavasti tarjota tietoa asioista, jotta päättäjille olisi tarjolla tietoa myös muilta kuin asiaa valmistelevilta virkamiehiltä? Vai onko päätöskoneiston valtava paperimäärä omiaan tukahduttamaan ”ylimääräiset” tietolähteet ajanpuutteen nimissä? Mitä voitaisiin tehdä, jotta jatkossa päättäjillä olisi paremmat lähtökohdat asioiden käsittelemiseen?

Miettiä voisi esimerkiksi sitä, onko eduskunnan nykyinen paperipohjainen asioiden käsittelyperiaate toimivin vai voisiko sitä nopeuttaa ja tehostaa paperinpyörityksen digitalisoimisella? Tehdäänhän käytännössä kaikki dokumenteista muutenkin tietokoneilla niin miksi ne pitäisi rajoittaa pelkkään paperimuotoon? Mielestäni viranomaiset saisivat ottaa mallia sosiaalisen median verkkopalveluista, sillä ne tarjoavat uusia näkökulmia asioiden käsittelyprosessin uudistamiseen.

Yksi mahdollisuus olisi ottaa käyttöön järjestelmä, jossa mahdollistettaisiin tekstisisällön nopean selailun ja hakemisen lisäksi myös niin eduskunnan sisäinen kuin myös koko kansalle avoin lakiehdotusten kommentointi. Siten voitaisiin mahdollistaa paremmin toimiva demokratia kun vaikuttajiksi valitut voisivat toimia muidenkin kuin muutaman asiaa valmistelleen virkamiehen mielipiteiden ohjaamina.

Samalla vähennettäisin valtavaa paperimäärää, joka viikottain joudutaan tarpeettomana kuskaamaan eduskunnasta kierrätykseen tai muussa määrin tuhottavaksi. Muutamia vuosia sitten eduskunnassa käydessäni kuulin erään siellä töissä olevan sanovan, että joka viikko sieltä kuljetaan pois rekkalastillinen paperia. Valtavan osan kyseisestä määrästä aiheuttaa jokaiselle edustajalle jaettavat kopiot lakiehdotuksista ja muista käsittelyprosesseihin liittyvistä dokumenteista, jotka olisivat korvattavissa selkeällä ja keskitetysti hallittavissa olevalla dokumenttienhallintajärjestelmällä.

Ongelmaksi voisi toisaalta nousta joidenkin kansanedustajien tottumattomuus sähköisten viestintävälineitten käyttöön sekä se, että kommentointiprosessin avaaminen väistämättä lisäisi kommenttien määrää eikä monillakaan edustajilla (tai heidän avustajillaan) ole aikaa seurata keskusteluja tarkkaan. Mahdollisia sisällön määrän aiheuttamia ongelmia voisi lievittää ottamalla käyttöön eri sosiaaliseen toimintaan perustuvien uutisien jakamiseen keskittyneiden sivustojen menetelmiä sisällön luokittelemiseen eri kriteereiden perusteilla. Tasavertaisen kuulemisen periaatteita voi tietysti miettiä, mutta demokratia on omalla tavallaan massojen valtaa eikä yksittäinen mielipide itsessään välttämättä merkitse läheskään niin paljon kuin jos samaa mieltä olevia olisikin tuhat tai moninverroin enemmän. Mutta tarvitseeko ajanpuutteen ja investointien pelon antaa rajoittaa toimintatapojen uudistamista? Vai eikö edustajilla ole aikaa opetella käyttämään uutta tekniikkaa joka voisi loppujen lopuksi nopeuttaa heidän työntekoaansa?

Useilla kansanedustajilla on nykyään bloginsa, mutta moni niistä tuntuu keskittyneen lähinnä yksisuuntaiseen viestintään edustajalta kansalle ilman kommentointimahdollisuuksia tai mahdollisuutta selkeästi seurattavissa olevaan keskusteluun aiheesta. Kuinka kommentointia voitaisiin kehittää ja mielipiteiden julkisuutta lisätä kuitenkaan unohtamatta, että eri asioista annetut kommentit ovat luultavimmin arkistoituneena jossakin vielä pitkän ajan kuluttua. Voisiko blogien viitoittamana avata päätösprosessin toimintaa muutenkin kuin ajattelemalla näkyvyyttä vain mainoskikkana? Entä olisiko nettipohjainen kommentointi alttiina huijauksille ja häiriöille? Kuka loppujen lopuksi määrittelee mitä tehdään?


Avoimuudesta yritystoiminnassa ja elämässä

”Innovaatioiden Kaupallistaminen”-nimisessä blogissa kirjoitetaan Mari Koistisen kolumnista joka oli ilmeisesti muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa . Mielenkiintoista kommentointia kommentoinnista riittää kohtalaisesti ja blogissa mainitaan myös Matti Vanhasen viimeiaikaisista enemmän ja vähemmän  tietoisista yhteyksistä Microsoftin verkkopalvelujen markkinoinnin tekijänä. Blogiartikkelissa mainitaan myös kokemuksia erilaisten sosiaalista kanssakäymistä helpottavien palveluiden käytöstä ja kuinka palvelujen avoimuus ja käytön näennäinen ilmaisuus voi omalta osaltaan olla hyväksi palvelun käyttäjille.

Tosiaankin, olen itsekin huomannut, että hyvin usein avoimempien (ei välttämättä täysin ilmaisten) palveluiden päälle rakentuva kehittäjien ja käyttäjien verkosto saa aikaan paljon toimivamman kokonaisuuden, koska käyttäjien suora ja epäsuora palaute vaikuttaa avoimella periaatteella toimivien palveluiden kehitykseen paljon nopeammin kuin suljetulta pohjalta toimivien.  Siten avoimuudesta on isolta osin hyötyä myös kehittäjille ja mahdollistaa entistä vakaampien kokonaisuuksien rakentamisen käyttäjiltä mahdollisesti tulevan palautteen ollessa jokseenkin laajemmalta käyttäjäpohjalta. Tietysti on huomattava, että suurin osa Googlen verkkopohjaisista sovelluksista on kohtalaisesti ”suljetun” lähdekoodin sovelluksia vaikka niiden käyttöliittymien toiminnallisuuden mahdollistava koodi onkin avoimesti luettavissa. Se mikä erottaa isolta osin Googlen ja muut reiluun avoimuuteen uskovat palveluntarjoajat on heidän tavoitteensa tarjota avoimia rajapintoja sovellusten yhdistelyyn ja niiden hyödyntämiseen osana muita ohjelmia ja järjestelmiä.

Perinteiden tapa innovaatioiden suhteen on yleensä ollut sulkea, suojata ja patentoida kaikki mahdollinen minkä vain voi, mutta havaittavissa on että uuden sukupolven yrittäjät ovatkin salaamisen sijasta yllättäen keskittyneet paljastamaan toimintaansa liittyviä asioita. Kyse ei ole siitä, että yrityksen toimintaan liittyviä asioita vahingossa lipsahtaisi julkisuuteen vaan tiedostetusta prosessista, jossa toiminnan menetelmien julkisuuden ajatellaan lisäävän yrityksen tunnettavuutta ja siten lisäävän myös sen liikevaihtoa. Tällaista uudistuvaa ajattelua kaipaisi enemmän myös Suomeen, jossa ollaan monilta osin edelleenkin keskitytty liiallisissakin määrin toimintamenetelmien piilottamiseen ja salailuun. (Tietysti on olemassa asioita, joita ei julkiseen levitykseen kannata tai edes saa laittaa, mutta moni muu asia on silti usein sellaista jonka kertomisesta olisi hyötyä niin itselle kuin muillekin.) Tärkeää onkin miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia joidenka avoimuus voisi hyvällä tavalla lisätä yrityksen tai yhteisön tunnettavuutta ja siten parantaa toiminnan mainetta.

Avoimen  lähdekoodin ajatusta voisi siis miettiä myös siltäkin kannalta, että mitä se voi meille opettaa yritystoiminnan uudenlaisten toimintamallien kehittämisestä. Avoimuus on tullut jäädäkseen, mutta ratkaiseva kysymys onkin, että miten pystymme toimimaan uudistuvien toimintamallien keskellä? Jäämmekö varovaisesti roikkumaan perinteisissä toimintamalleissa vai yritämmekö löytää uusia tapoja kehittää ja kehittyä? En sinänsä sano, että nykyiset toimintatavat olisi välttämättä itsessään huonoja, vaan tarkoitan sitä, että jokaisen toimintatavoissa on omalla osallaan mahdollisuus uudistumiseen. Joskus uusien toimintamallien oppiminen kestää kauemmin ja on työläämpää, mutta sen ei pitäisi poistaa tavoitetta kehittyä paremmaksi toimijaksi niin työelämässä kuin arjen keskellä. Tärkeää onkin muistaa, että voimavarojen vajaavaisuudessakin meillä on mahdollisuus oppia parempia tapoja toimia.

Mitä mieltä sinä olet yritystoiminnan avoimuudesta ja olisiko sinun mielestäsi avoimen lähdekoodin kehitysmalleista jotain hyötyä myös uudenlaisiin yritystoiminnan muotoihin? Entä auttaisiko avoimempi toimintatapa esimerkiksi erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toiminnassa tuomalla toiminnan pääpiirteet julkisesti esille? Mitä sinä toivoisit ihmisten oppivan?