Ruoka ja rikkinäinen lasi eivät sovi yhteen

Aamulehti uutisoi:

Ruotsin lasinsiruskandaali rantautui perjantaina-iltana myös Suomeen. Ensimmäiset lasinpalaset löytyivät Lapualta.

Mitä seuraavaksi?

Ilmeisesti joku on Ruotsissa aiheuttanut (tietoisesti tai tiedostamattomasti) peruuttamatonta vahinkoa lihateollisuudelle. Missä vaiheessa lasinsirut ovat tuotantoketjuun päätyneet, on hankala sanoa. Vielä vaikeampi on käsittää, että jos kyseessä on tarkoituksellinen haitanteko (jota ei ole vielä todistettu) niin onko tekijä tajunnut miten suuren uhan asia voi aiheuttaa ihmisille?

Eiväthän broilerit vaella vapaana (rikkinäisiä pulloja täynnä olevien) metsien keskellä? Miten siis on lasia päätynyt ruokatuotantoon? Mietityttää myös se, että tämä ei välttämättä ole ensimmäinen kerta, kun lasia on päätynyt ruuan sekaan. Syitä voi olla monia, mutta huolimattomuus voi osoittautua hengenvaaralliseksi. Alkuviikosta mm. ruotsalainen The Local uutisoi eri puolilta maata ruuan seasta löytyneistä lasinsiruista, mutta uutisia asiaan liittyen löytyy paljon enemmänkin.

Edellämainitussa Aamulehden jutussa taas kerrottiin, että ruuasta löytyi lasinsiruja myös Suomessa. Aikaisemmin samana päivänä (perjantaina 3.4.2009) uutisoitiin, ettei Ruotsissa lasia sisältänyttä tuotetta ei ole tuotu Suomeen. Ehkäpä ei, mutta jotain on mennyt pieleen joka tapauksessa (sillä ei lasia yhtäkkiä ruokaan ilmesty).


Tupakointi kielletty ilman lupamaksua?

”Joka tästä käy saa tuntea ja kauhistua” kirjoittaa brittien suunnitelmista luoda 10 punnan lisenssimaksu kaikille tupakoijille kyseisessä maassa. Alkuperäinen lehtijuttu aiheesta löytyy lehdestä nimeltä Daily Mail.

Mielenkiintoinen idea sinänsä, mutta ehdotettu lisenssijärjestelmä tuskin tulisi ainakaan sellaisenaan onnistumaan, koska kustannuksen sen pystyttämisessä, ylläpitämisessä ja valvomisessa ovat selkeästi suuremmat kuin mitä siitä saatavat rahalliset hyödyt. Toisaalta, ei sitä rahallisen hyödyn toivossa tavoitellakaan, vaan pyrkimyksenä vähentää tupakoijien määrää. Kysymys onkin siitä, että mikä olisi kyseisen järjestelmän todellinen vaikutus maan terveydenhuoltoon.

Vaikka tupakoinnista tavalla tai toisella aiheutuvien sairauksien hoitoon kuluu vuosittain reilusti rahaa on hyvin epätodennäköistä että sen luvanvaraisiseksi muuttaminen toisi sairauksien hoitoon kulutettuja rahoja takaisin. Epäilen hankkeen epäonnistuvan siksi, että 10 puntaa ei todellakaan ole riittävän suuri summa aiheuttamaan estettä tupakoinnille (varsinkin kun ottaa huomioon kuinka paljon enemmän ihmisille keskimäärin menee vuositasolla rahaa tupakointiin). Lisäksi sen aiheuttamat kustannukset ovat järkyttävän suuret uutisoidun mukaisen toimintamallin aiheuttaessa lehden arvioiden mukaan noin 25 miljoonaa ajanvarausta terveyskeskuksiin lupien hankkimiseen liittyvien terveystarkastuksien takia (eri asia on sitten se, että kuinka moni oikeasti vaivautuisi luvan hankkimaan).

Ihmisten aktivoiminen huomioimaan paremmin terveyttänsä on hyvä asia, mutta turhien tarkastuskäyntien ja massiivisen paperiviidakon luominen ei ainakaan kovin positiivista kuvaa luo terveellisten elämäntavan markkinoinnista. Rahallisesti lupamaksuista tulisi jonkinlaista täydennystä terveydenhuollon rajallisiin määrärahoihin, mutta sen aiheuttamat ylimääräiset työt aiheuttaisivat ainakin lähivuosina valtavat kustannuksien nousut. Toisaalta pakolliset terveyskeskuskäynnit voisivat antaa viranomaisille paremman kokonaiskuvan kansalaisten terveydentilasta, mutta laajaan analyysiin on tuskin aikaa, rahaa tai muita resursseja.