Onko netistä sanomalehtien korvaajaksi?

Kari Haakana kirjoittaa blogissaan Journalistiliiton puheenjohtajan kommenteista ja omalta osaltaan kommentoi tämän sanomisia sähköisen viestinnän käyttökelvottomuudesta ja blogien riittämättömyydestä/vajavaisuudesta ihmisille tiedottamisessa. Myös uutisviestinnän viihteellisyydestä on mainintaa.

On se tavallaan ihan mielenkiintoista, että joidenkin mielestä journalismi pitäisi olla sidottu nimenomaan paperiin. Itse näkisin mielummin entistä enemmän ensisijaisesti nettipohjaisia julkaisuja, koska silloin tiedon levikki ja saatavuus on jokseenkin parempi (ainakin jos lukijan tietokone ja nettiyhteys toimivat).

Toisaalta, jos puhutaan sähköisen viestinnän taloudellisesta kannattavuudesta voidaan olla ongelmissa jos rajoitutaan perinteiseen tilauspohjaiseen tuottomalliin. Perinteisellä hinnoittelutavalla on kyllä sinänsä omat etunsa, mutta estääkö se liiaksi tiedon liikkuvuutta jos varsinainen sisältö lukitaan salasanojen taakse? Tietysti tekijän pitäisi saada jonkinlainen korvaus työstään, mutta millä tavoin ”perinteinen” sanomalehti pystyisi edelleenkin tuottamaan tekijöilleen elantoa jos/kun se siirtyy nettiin?

Mainosrahoitteisuus nettisivustolla on tietysti yksi mahdollisuus, mutta ei pidä unohtaa, että ovathan lehdet nykyäänkin aikalailla täynnä mainontaa. Voidaankin kysyä, että tuleeko halvemmaksi siirtyä digitaaliseen lehteen jos kerran lehden julkaisemiseen (painamiseen ja kuljetukseen) kuluvat menot vähenevät ja levikkialuekin samalla kasvaa suuremmaksi.

Sisältö toisaalta määrittää tietyssä määrin levikkiä, sillä jonkun pienen rajatun alueen kuulumiset eivät välttämättä kiinnosta muualla asuvia. Silti on muistettava, että moni ihminen saattaa olla muualla päin maailmaa ja silti voi kaivata tietoa siitä, että mitä paikkakunnalle kuuluu. Paikallisuutisien siirtyminen nettiin lisäisikin sinänsä viestin levikkiä, mutta samalla pitäisi kuitenkin muistaa ne joilla ei syystä tai toisesta ole tietokonetta ja nettiyhteyttä käytössään. Olisiko siis yksi mahdollisuus se, että digitaalisesta sisältömateriaalista tehtäisiin paperimuotoinen kooste niitä varten, joille se paremmin sopii vastaanottotavaksi.

Toisaalta paperille tehty kooste kuulostaa ihan sanomalehdeltä. Erottava tekijä olisikin se, että miten sähköisen materiaalin saisi mahdollisimman vähällä vaivalla siirrettyä paperimuotoon (kuitenkin järkevästi sijoiteltuna). Yksi mahdollisuus paperiversion tuottamiseen olisi jonkin sortin automaation kehittäminen, jossa tietyntyyppiset uutiset lokeroituvat tiettyihin osioihin ilman, että niitä erikseen sinne pitäisi taittaa (sisällön pääpiirteittäinen sijoittelun tarkistus ennen julkaisua on tietysti hyvä tehdä).

Olipa niin tai näin, tärkeintä on se, että ihmisten välinen viestintä toimii. (Ihmisiä ne lehden toimittajatkin ovat, vaikka niin kovasti yrittävät piilottaa itsensä neutraaliksi sivustaseuraajaksi.) Uutisviestinnän viihteellisyydestä taas voisi sanoa, että omalla tavallaan suurin osa uutisviestinnästäkin on faktapohjaista viihdettä, jolla täytetään ihmisen tiedonjanoa ympäristönsä tapahtumista ja asioista. Ei ihminen itsessään tarvitse jatkuvaa tietovirtaa kaikista maailman asioista. Voisi olla parempi keskittyä omaan elämäänsä sen sijasta, että jatkuvasti luettaisiin siitä miten muut elävät elämäänsä.