Valokuvan (tekemisen) muutos

Tarmo Toikkanen ja Tuija Aalto keskustelevat valokuvauksen muutoksesta.

Ajattelin itsekin mainita muutaman sanan.

Muutamassa koulussa on tullut valokuvausta opiskeltua, mutta totesin jo vuosia sitten että kuva on ensisijaisesti rakennuspalikka johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Kuva on viestinnän väline. Yhtälailla voi viestiä avoimesti, jos tahtoo.

En useinkaan jaksa kuunnella valitusta siitä että ”maailma ei ole samanlainen kuin ennen” (ainakaan valokuvaukseen liittyen). Nykyään löytyy paljon enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin eikä se ole oikeasti huono asia.

Valokuvausta työkseen opettavien pitäisi päinvastoin riemuita tilanteesta, arvostetaanhan valokuvaa nykyään paljon enemmän kuin koskaan ennen. Valokuvia käytetään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viestinnän taso ja tehokkuus vaihtelevat tilanteesta riippuen, mutta joka tapauksessa ollaan siirrytty entisestä tekstipohjaisesta maailmasta entistä enemmässä määrin kuvien maailmaan.

Kirjapainotekniikka muutti aikanaan käsinkirjoituksen tarpeellisuuden valmistusteknikkana. Kirjoituskoneet ja fax nopeuttivat tekstin siirtoa muodosta toiseen, paikasta toiseen. Skannerit mahdollistivat fyysisten objektien siirtämisen tietokoneelle. Avoin lähdekoodi ja avoimet yhteensopivuuden tavat mahdollistivat Internetin kehityksen hallinnon viestintäjärjestelmästä, uusia sisältöjä ja asioita luovien yhteisöjen verkkoon.

Ei ole väärin ajatella mitä voisi tehdä toisin, mutta enää ei päästä palaamaan vanhaan vähyyden valtakuntaan.

Valokuvaajien on uudistuttava, tai paremminkin, valokuvauksen on uudistuttava. Harvojen hallitsemasta erikoisuudesta massojen välineeksi. Sitä samaa hälinää itse valokuvauskin aiheutti ammattimaalareiden keskuudessa 1800-luvulla. Eivät kaikki oikein tykänneet siitä että heidän perinteisten ammattiensa alueelle tultiin jostakin ulkopuolelta, ”vieden ne työt joita olisi voinut saada tehtyä”. Ei maailma ole enää entinen vaikka samat asiat ovatkin toistuneet jo tuhansien vuosien ajan. Tekniikat korvaavat ja täydentävät toisiaan, ammatit vaihtuvat ja kehittyvät. Kielet uudistuvat. Viestintä muuttuu ja kehittyy.

Ymmärrän hyvin itsekin että kriisi on kova eikä valokuvauksella ole enää niin helppoa elättää itseään. Tunnen henkilökohtaisesti monia oikeasti laadukasta kuvaa tuottavia ihmisiä jotka tekevät sitä harrastuksenaan. Toisaalta tiedän myös ihmisiä jotka joutuvat ottamaan työnsä ohella kuvia vaikka eivät oikein aina tahtoisikaan. Joskus se on siitäkin kiinni että oikeat ihmiset eivät tunne toisiaan tai tiedä mistä kysyä apua.

Avoimuus ja hajautettu tuotanto ei ole uusi asia, se vain on tullut entistä enemmän esille tekniikan mahdollistettua sellaisia asioiden luomisen malleja joita ei ennen viestintävälineiden rajallisuuden takia voitu tehokkaasti harjoittaa laajemmassa mittakaavassa. Maailma muuttuu. Ihmiset palaavat takaisin alkujuurilleen.

PS.
Yksi mielenkiintoinen pointti metadatasta on myös se miten kaupallisen musiikin puolella joskus tagitetaan kappaleiden sisältöjä aikaraidan sisällä (niin että videomateriaalit on mahdollista paremmin sovittaa osaksi samaa kokonaisuutta musiikin muutosten kanssa). Juuri tuollaiset apuvälineet tuovat lisäarvoa maksulliselle tuotteelle ja erottavat sen massatuotannosta. Metadata luo uusia käyttömahdollisuuksia kun erilaisista käyttökelpoisista komponenteista voidaan luoda suurempi tuotos. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Advertisements

6 kommenttia on “Valokuvan (tekemisen) muutos”

  1. Tuija Aalto sanoo:

    Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan mutta yllättävä uusi tieto oli tuossa viimeisessä PS.- kappaleessa. Uusi näkökulma metadataan lisäarvon tuottamisen välineenä.

    • Joku muu todennäköisesti osaisi kertoa selkeästi enemmän, mutta perusidea on se että käydään läpi kappaleiden rytmivaihdokset ja huippukohdat yms. (joko manuaalisesti tai automaattisella softalla). Tuosta saadaan merkattu lista siirtymäkohdista joidenka perusteella voidaan rakentaa kokonaisuus niin että saadaan joko editointi-ympäristössä tai live-setissä yhdistettyä oikeassa kohti asiat mukaan.

      DJ-puolella osa ihmisistä tekee asiaa käytetyssä ohjelmistossa integroituna olevalla analysaattorilla (jos sellainen softasta löytyy) joka yrittää tunnistaa kappaleen rytmissä tapahtuvat muutokset. Ainakin TRAKTOR Pro http://www.native-instruments.com/#/en/products/dj/traktor-pro/?page=3817 sekä djay for Mac http://www.algoriddim.com/djay-mac sisältävät jonkinlaiset palikat asiaa varten. Toisaalta, joidenkin mielestä korva on paras analysaattori. En ole siis itse tehnyt tuollaista, mutta näkisin että aikaperustaisesta tagituksesta on paljon apua moneen käyttöön.

      Kysyin asiasta yhdeltä tutulta ammattimuusikolta ja vastaus oli:

      ”Logicissa on semmoinen BPM meter [jolla tehdä asiaa]. On tehty tutkimuksia, mitkä on kappaleiden suosituimmat soinnut ja ehkä jopa tempot. Kyllähän niitä saa ajettua softien läpi…”

      ”Videopuolella yleensä tehdään tempo map, että saadaan editoitua biittiin ja välillä rikotaan se ja ollaan biitistä pois kuvassa. Se on yleinen juttu musavideoiden teossa. Mekin tehdään täällä kaikista biiseistä tempomapit, että saadaan playback synkattua ja guide trackit ja klikit ja… Kaikki sitä tekee koko ajan.”

      Itellä on kokemusta audiopuolella lähinnä bändien live-miksauksesta joten en ole aivan perillä mitä tallennetun äänen puolella tapahtuu.

  2. jore puusa sanoo:

    Daniel, mistä voin varastaa sinun tekemiäsi valokuvaan tms liittyviä töitä?
    Kerrotko ja säästät etsimisen vaivan. Haluaisin uudistaa ansaintalogiikkaani ja ottaa sinun tekemäsi työt ja hyödyn niistä itselleni. Jos et kerro, haen ne esiin ja vien niistä saamasi hyödyn sinulta tavalla tai toisella.
    Kirjoitat, että nykyään löytyy mahdollisuuksia enemmän kuin koskaan ennen ja se on hyvä asia. Olen aivan samaa mieltä ja pyydän että osallistut minun elättämiseeni kun kannatat sellaista valokuvauksen mallia, jossa en enää voi itseäni työllistää. Eihän tämä sinua distruptiivisen toimintamallin kannattaja mitenkään voi häiritä?

    Jore Puusa
    60 vuotias vanha muumiolehtikuvaaja

    • Kiitos tästä. En ole useinkaan kanssasi samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolesi.

      Tämänhetkisessä tilanteessa lehtikuvauksen tuho ei kuitenkaan johdu Creative Commons -lisenssoinnista vaan taustalla on monia aivan muita tekijöitä. Journalistisen kuvan laadusta olet hyvin antanut vuosien varrella kritiikkiä ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että opetusta kuvien tulkinnasta ja laadukkaasta tuotannosta pitäisi olla enemmän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että valokuvaus on (onneksi) siirtynyt pienen piirin tekemisestä osaksi ihmisten arkipäivää ja kuvien kasvaneen käyttömäärän kautta viestinnän monipuolisuus on parantunut.

      Joskus valokuvaus on vain väline tavoitteiden saavuttamiseen. Ei itse päätarkoitus.

  3. Juha Haataja sanoo:

    Valokuvan ottaminen on tapa yrittää ymmärtää maailmaa, ja valokuvan laittaminen nettiin on yritys kommunikoida muiden ihmisten kanssa tästä maailmasta. Tämän voi nähdä rahan näkökulmasta, mutta miksi pitäisi? Se että olen valokuvieni kautta löytänyt toisia samanlaisia ihmisiä ihmettelemässä maailmaa, se riittää minulle. Ja sananvapaus, myös valokuvan ottamisen ja tarjolle laittamisen mielessä, on jokaisen perusoikeus. (Nettiin laittamissani valokuvissa käytän ei-kaupallista cc-lisenssiä.)

  4. […] miten harrastelijavalokuvaajiin, mitä olen joidenkin blogien kommenteissa erinäisiä keskusteluja seurannut, suhtaudutaan osittain kuin korkeamman kulttuurin edustajat suhtautuivat punkkareihin silloin […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s