Valokuvan (tekemisen) muutos

Tarmo Toikkanen ja Tuija Aalto keskustelevat valokuvauksen muutoksesta.

Ajattelin itsekin mainita muutaman sanan.

Muutamassa koulussa on tullut valokuvausta opiskeltua, mutta totesin jo vuosia sitten että kuva on ensisijaisesti rakennuspalikka johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Kuva on viestinnän väline. Yhtälailla voi viestiä avoimesti, jos tahtoo.

En useinkaan jaksa kuunnella valitusta siitä että ”maailma ei ole samanlainen kuin ennen” (ainakaan valokuvaukseen liittyen). Nykyään löytyy paljon enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin eikä se ole oikeasti huono asia.

Valokuvausta työkseen opettavien pitäisi päinvastoin riemuita tilanteesta, arvostetaanhan valokuvaa nykyään paljon enemmän kuin koskaan ennen. Valokuvia käytetään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viestinnän taso ja tehokkuus vaihtelevat tilanteesta riippuen, mutta joka tapauksessa ollaan siirrytty entisestä tekstipohjaisesta maailmasta entistä enemmässä määrin kuvien maailmaan.

Kirjapainotekniikka muutti aikanaan käsinkirjoituksen tarpeellisuuden valmistusteknikkana. Kirjoituskoneet ja fax nopeuttivat tekstin siirtoa muodosta toiseen, paikasta toiseen. Skannerit mahdollistivat fyysisten objektien siirtämisen tietokoneelle. Avoin lähdekoodi ja avoimet yhteensopivuuden tavat mahdollistivat Internetin kehityksen hallinnon viestintäjärjestelmästä, uusia sisältöjä ja asioita luovien yhteisöjen verkkoon.

Ei ole väärin ajatella mitä voisi tehdä toisin, mutta enää ei päästä palaamaan vanhaan vähyyden valtakuntaan.

Valokuvaajien on uudistuttava, tai paremminkin, valokuvauksen on uudistuttava. Harvojen hallitsemasta erikoisuudesta massojen välineeksi. Sitä samaa hälinää itse valokuvauskin aiheutti ammattimaalareiden keskuudessa 1800-luvulla. Eivät kaikki oikein tykänneet siitä että heidän perinteisten ammattiensa alueelle tultiin jostakin ulkopuolelta, ”vieden ne työt joita olisi voinut saada tehtyä”. Ei maailma ole enää entinen vaikka samat asiat ovatkin toistuneet jo tuhansien vuosien ajan. Tekniikat korvaavat ja täydentävät toisiaan, ammatit vaihtuvat ja kehittyvät. Kielet uudistuvat. Viestintä muuttuu ja kehittyy.

Ymmärrän hyvin itsekin että kriisi on kova eikä valokuvauksella ole enää niin helppoa elättää itseään. Tunnen henkilökohtaisesti monia oikeasti laadukasta kuvaa tuottavia ihmisiä jotka tekevät sitä harrastuksenaan. Toisaalta tiedän myös ihmisiä jotka joutuvat ottamaan työnsä ohella kuvia vaikka eivät oikein aina tahtoisikaan. Joskus se on siitäkin kiinni että oikeat ihmiset eivät tunne toisiaan tai tiedä mistä kysyä apua.

Avoimuus ja hajautettu tuotanto ei ole uusi asia, se vain on tullut entistä enemmän esille tekniikan mahdollistettua sellaisia asioiden luomisen malleja joita ei ennen viestintävälineiden rajallisuuden takia voitu tehokkaasti harjoittaa laajemmassa mittakaavassa. Maailma muuttuu. Ihmiset palaavat takaisin alkujuurilleen.

PS.
Yksi mielenkiintoinen pointti metadatasta on myös se miten kaupallisen musiikin puolella joskus tagitetaan kappaleiden sisältöjä aikaraidan sisällä (niin että videomateriaalit on mahdollista paremmin sovittaa osaksi samaa kokonaisuutta musiikin muutosten kanssa). Juuri tuollaiset apuvälineet tuovat lisäarvoa maksulliselle tuotteelle ja erottavat sen massatuotannosta. Metadata luo uusia käyttömahdollisuuksia kun erilaisista käyttökelpoisista komponenteista voidaan luoda suurempi tuotos. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Mainokset

Yksinkertainen toimii parhaiten

Monesti toivoisi asioiden olevan yksinkertaisia, mutta ne eivät ole jollet tee niistä sellaisia. Liian helposti tulee sanottua liian paljon, unohtaen samalla sen tärkeimmän mitä yrittää kertoa. Tällä kertaa ei.

Dharmesh Shah kirjoittaa yleisellä tasolla PowerPointin käyttämisen ongelmista ja viittaa samalla Brian Halliganin vertailuun selkeämmistä tavoista kertoa asiansa. Paljon mainittu pelkistämisen kaava toistuu kerta toisensa jälkeen: yksinkertainen toimii parhaiten.


Yritysviestintää yhteisöissä?

Miten yritysten viestintä toimii netissä? Eroaako yritysten viestintä muusta ihmisten välisestä viestinnästä? Miten se voi näkyä eri sisällön suunnittelu-, kirjoitus- ja julkaisutavoissa?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.  Lisää asiasta olisi tarkoitus kirjoittaa joskus myöhemmin, mutta joitakin ajatuksia voit löytää Valeria Maltonin artikkelista Why Corporate Social Media is Difficult to Do.


Mitä menisin opiskelemaan?

Olen viimeaikoina miettinyt enemmän ja vähemmän satunnaisesti, että minne pyrkisi opiskelemaan. Ehdin jo muutamia viikkoja sitten hakea pariinkin eri ammattikorkeakouluun englanninkieliseen kansainvälisen liiketoiminnan koulutukseen. Miettimisen alla onkin siis, että minne muualle hakisin.

Aikaisempina vuosina (2005, 2006, 2007) on tullut haettua Taideteolliseen korkeakouluun (graafista suunnitelua), TTVO:lle (visuaalista suunnittelua) ja Jyväskylän ammattikorkeakouluun (viestintää).

Lisäksi olen hakenut kerran (2004) Lahden Muotoiluinstituuttiin (graafista suunnittelua) sekä (2006) Jyväskylän yliopistoon (journalistiikkaa).

Johonkin sentään on tullut päästyä tässä välillä. ”Valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa” olin viime vuoden, vaikkakin siitä on tosin näyttöjen tekeminen vielä hieman kesken. Viestinnän puolen asioista on kiinnostusta ja niin on monesta muustakin.

Mutta kysymys onkin, mitä nyt?


Elämää, viestintää ja kirjoittamista

Aloitin tänään harjoittelun Mediapajalla ja siellä olisi tarkoitus olla ainakin näillä näkymin kevään ajan. Tavoitteena on oppia käyttämään sujuvasti eri videoeditointisysteemejä ja kehittyä kuvaamisessa myös videon osalta. Menneen vuoden aikana olin vuoden verran Valokuvaajan ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa, joka tosin jo loppuvuodesta ehti loppua (näyttöjen tekeminen on vielä hieman kesken sen osalta, mutta pyrin ne tekemään lähiaikoina valmiiksi). Tarkoituksena onkin nyt lisätä osaamista liikkuvan kuvan kanssa töiden tekemisestä ja siten oppia laaja-alaisemmaksi viestinnän osaajaksi.

Lähiaikoina on tullut myös aktivoiduttua kirjoittamisen suhteen mikä sinänsä on ihan hyvä myös tähän uuteen hommaan liittyen sillä sujuvasta kirjoittamisesta ei ole haittaakaan. Kirjoittamisen osalta on tavoitteena oppia tuottamaan entistä selkeämpiä tekstejä ja ymmärtää, että selkeys ja pelkistäminen on usein yksi avaimista ymmärrettävämpään sisältöön (olettaen että tekstissä jotain sisältöä on mikä tietysti pitäisi muistaa). Myös videoprojektien suunnittelua ja käsikirjoittamista olisi luultavasti melkolailla hyvä idea harjoitella, koska niihin tavalla tai toisella liittyviä asioita kuitenkin tulee tehtyä Mediapajalla ollessa. Omakohtainen harjoittelu käsikirjoitusten kirjoittamisesta kanssa toisikin todennäköisesti parempaa ymmärrystä ja osaamista videotuotannon kokonaisuuksien hallitsemisen suhteen.

Kirjoittamiseen liittyen lähetin eilen jotain vinkkejä eräälle bloginpitäjälle ja tarkoitus olisi myöhemmässä vaiheessa kirjoittaa vinkkejä myös tänne kunhan olen ensin kerännyt lisää taustatietoa asiaan liittyen. Ideoita kirjoittamiseen liittyen voit tosin löytää itsekin lukemalla esimerkiksi Copybloggeria, joka on sisältönsä suhteen paikoitellen yllättävänkin mielenkiintoinen. Se keskittyy pääosin mainontaan liittyvään kirjoittamiseen, mutta moni ohjeista soveltuu myös muunkinlaisiin teksteihin.


Avoimuudesta yritystoiminnassa ja elämässä

”Innovaatioiden Kaupallistaminen”-nimisessä blogissa kirjoitetaan Mari Koistisen kolumnista joka oli ilmeisesti muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa . Mielenkiintoista kommentointia kommentoinnista riittää kohtalaisesti ja blogissa mainitaan myös Matti Vanhasen viimeiaikaisista enemmän ja vähemmän  tietoisista yhteyksistä Microsoftin verkkopalvelujen markkinoinnin tekijänä. Blogiartikkelissa mainitaan myös kokemuksia erilaisten sosiaalista kanssakäymistä helpottavien palveluiden käytöstä ja kuinka palvelujen avoimuus ja käytön näennäinen ilmaisuus voi omalta osaltaan olla hyväksi palvelun käyttäjille.

Tosiaankin, olen itsekin huomannut, että hyvin usein avoimempien (ei välttämättä täysin ilmaisten) palveluiden päälle rakentuva kehittäjien ja käyttäjien verkosto saa aikaan paljon toimivamman kokonaisuuden, koska käyttäjien suora ja epäsuora palaute vaikuttaa avoimella periaatteella toimivien palveluiden kehitykseen paljon nopeammin kuin suljetulta pohjalta toimivien.  Siten avoimuudesta on isolta osin hyötyä myös kehittäjille ja mahdollistaa entistä vakaampien kokonaisuuksien rakentamisen käyttäjiltä mahdollisesti tulevan palautteen ollessa jokseenkin laajemmalta käyttäjäpohjalta. Tietysti on huomattava, että suurin osa Googlen verkkopohjaisista sovelluksista on kohtalaisesti ”suljetun” lähdekoodin sovelluksia vaikka niiden käyttöliittymien toiminnallisuuden mahdollistava koodi onkin avoimesti luettavissa. Se mikä erottaa isolta osin Googlen ja muut reiluun avoimuuteen uskovat palveluntarjoajat on heidän tavoitteensa tarjota avoimia rajapintoja sovellusten yhdistelyyn ja niiden hyödyntämiseen osana muita ohjelmia ja järjestelmiä.

Perinteiden tapa innovaatioiden suhteen on yleensä ollut sulkea, suojata ja patentoida kaikki mahdollinen minkä vain voi, mutta havaittavissa on että uuden sukupolven yrittäjät ovatkin salaamisen sijasta yllättäen keskittyneet paljastamaan toimintaansa liittyviä asioita. Kyse ei ole siitä, että yrityksen toimintaan liittyviä asioita vahingossa lipsahtaisi julkisuuteen vaan tiedostetusta prosessista, jossa toiminnan menetelmien julkisuuden ajatellaan lisäävän yrityksen tunnettavuutta ja siten lisäävän myös sen liikevaihtoa. Tällaista uudistuvaa ajattelua kaipaisi enemmän myös Suomeen, jossa ollaan monilta osin edelleenkin keskitytty liiallisissakin määrin toimintamenetelmien piilottamiseen ja salailuun. (Tietysti on olemassa asioita, joita ei julkiseen levitykseen kannata tai edes saa laittaa, mutta moni muu asia on silti usein sellaista jonka kertomisesta olisi hyötyä niin itselle kuin muillekin.) Tärkeää onkin miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia joidenka avoimuus voisi hyvällä tavalla lisätä yrityksen tai yhteisön tunnettavuutta ja siten parantaa toiminnan mainetta.

Avoimen  lähdekoodin ajatusta voisi siis miettiä myös siltäkin kannalta, että mitä se voi meille opettaa yritystoiminnan uudenlaisten toimintamallien kehittämisestä. Avoimuus on tullut jäädäkseen, mutta ratkaiseva kysymys onkin, että miten pystymme toimimaan uudistuvien toimintamallien keskellä? Jäämmekö varovaisesti roikkumaan perinteisissä toimintamalleissa vai yritämmekö löytää uusia tapoja kehittää ja kehittyä? En sinänsä sano, että nykyiset toimintatavat olisi välttämättä itsessään huonoja, vaan tarkoitan sitä, että jokaisen toimintatavoissa on omalla osallaan mahdollisuus uudistumiseen. Joskus uusien toimintamallien oppiminen kestää kauemmin ja on työläämpää, mutta sen ei pitäisi poistaa tavoitetta kehittyä paremmaksi toimijaksi niin työelämässä kuin arjen keskellä. Tärkeää onkin muistaa, että voimavarojen vajaavaisuudessakin meillä on mahdollisuus oppia parempia tapoja toimia.

Mitä mieltä sinä olet yritystoiminnan avoimuudesta ja olisiko sinun mielestäsi avoimen lähdekoodin kehitysmalleista jotain hyötyä myös uudenlaisiin yritystoiminnan muotoihin? Entä auttaisiko avoimempi toimintatapa esimerkiksi erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toiminnassa tuomalla toiminnan pääpiirteet julkisesti esille? Mitä sinä toivoisit ihmisten oppivan?


Miksi kirjoittaa (ja kenelle)?

Asiasta on monia mielipiteitä, mutta muutaman hyvän kirjoittamisen motivaatiota lisäävän ajatuksen kertoo muutamia vuosia vanha artikkeli Stephen O’Gradyn blogista.