Ruoka ja rikkinäinen lasi eivät sovi yhteen

Aamulehti uutisoi:

Ruotsin lasinsiruskandaali rantautui perjantaina-iltana myös Suomeen. Ensimmäiset lasinpalaset löytyivät Lapualta.

Mitä seuraavaksi?

Ilmeisesti joku on Ruotsissa aiheuttanut (tietoisesti tai tiedostamattomasti) peruuttamatonta vahinkoa lihateollisuudelle. Missä vaiheessa lasinsirut ovat tuotantoketjuun päätyneet, on hankala sanoa. Vielä vaikeampi on käsittää, että jos kyseessä on tarkoituksellinen haitanteko (jota ei ole vielä todistettu) niin onko tekijä tajunnut miten suuren uhan asia voi aiheuttaa ihmisille?

Eiväthän broilerit vaella vapaana (rikkinäisiä pulloja täynnä olevien) metsien keskellä? Miten siis on lasia päätynyt ruokatuotantoon? Mietityttää myös se, että tämä ei välttämättä ole ensimmäinen kerta, kun lasia on päätynyt ruuan sekaan. Syitä voi olla monia, mutta huolimattomuus voi osoittautua hengenvaaralliseksi. Alkuviikosta mm. ruotsalainen The Local uutisoi eri puolilta maata ruuan seasta löytyneistä lasinsiruista, mutta uutisia asiaan liittyen löytyy paljon enemmänkin.

Edellämainitussa Aamulehden jutussa taas kerrottiin, että ruuasta löytyi lasinsiruja myös Suomessa. Aikaisemmin samana päivänä (perjantaina 3.4.2009) uutisoitiin, ettei Ruotsissa lasia sisältänyttä tuotetta ei ole tuotu Suomeen. Ehkäpä ei, mutta jotain on mennyt pieleen joka tapauksessa (sillä ei lasia yhtäkkiä ruokaan ilmesty).


Epäonnistuminen?

Kuinka toipua epäonnistumisesta? Asiaa on miettinyt moni, varsinkin viimeaikaisen pörssien romahduksen seurauksena. Rehellisyys maan perii, sanotaan. Mitä sinä ajattelet aiheesta?


Jyväskylän karttapalvelut

Missähän osoite sijaitsikaan? Tuttu kysymys monille sillä harvempi ihminen muistaa koko kaupungin osoitetietoja. Jotenkin ohjeet liikkumiseen on kuitenkin löydettävä ja netin monet karttapalvelut antavat apua niin satunnaiselle matkustajalle kuin myös pidempiaikaiselle asukkaallekin.

Vaihtoehtoja karttapalveluiden suhteen on monia. Matkahuollon Jyväskylän paikallisliikenteen reittiopas auttaa kulkureittien ja matkustustapojen löytämisessä. Kun kirjoitat siihen lähtöpaikan ja määränpään, systeemi kertoo vaihtoehtoiset reitit ja kulkuvälineet sekä arvioidun matka-ajan. Palvelu on toteutukseltaan yllättävänki näppärä ja reittihaut on myös mahdollista tallentaa väliaikaisesti muistiin sivustolla olevaan listaan.

Google Maps auttaa löytämään niin karttatiedot kuin eri paikkojen arvioidut välimatkat. Se mahdollistaa myös karttatietojen katsomisen satelliittikuvilla höystettynä. Vaihtoehtona on tietysti myös Jyväskylän opaskartta voi auttaa omalta osaltaan monia. Nykyään siihen pystyy myös luomaan käyttäjätunnuksen, jolla voi tallentaa ja muokata omia karttalinkkien kokoelmiksi.


Ole oma itsesi

Hyvä sisältö puhuu puolestaan. Tiedä mistä kirjoitat ja ota selvää asioista ennenkuin puhut. Tutki ja opi myös kyseenalaistamaan aikaisempi tieto, jotta saisit selville onko se todellista. Ole rehellinen, äläkä sano (tai kirjoita) sellaista mitä et oikeasti tarkoita. Puhu vain jos sinulla on sanottavaa, äläkä teeskentele tietäväsi kaikkea. Ihminen on rajallinen.


Kristillistä viestintää?

Paljon puhutaan, että kirkko menettää jatkuvasti jäseniä eikä ihmisiä kiinnosta tulla seurakunnan tilaisuuksiin. Yhtään vähättelemättä yhteisön ja läsnäolon merkitystä kysyn kuitenkin, että mihin ihmisten aika keskimäärin elämässä menee? Ei voida sanoa, etteivätkö eri ihmisten ajankäyttötavat eroaisi toisistaan, mutta melko monella entistä suuremman osan ajasta vievät erilaiset viestinnän muodot (tv, videot, lehdet, kirjat, nettipalvelut…). Myös musiikki on olennainen osa monen ihmisen elämää. Kysymys onkin, miksi niin monet seurakunnat ovat keskittyneet vain jumalanpalveluksiin tai muuhun seurakunnan tiloissa olevaan toimintaan?

Eikö olisi aika olla rehellisiä ja antaa seurakunnan näkyä myös siellä missä ihmiset ovat muutenkin?

Todella moni käyttää nykyään enenevässä määrin nettiä eikä käyttäjämäärien vähenemisestä ole paljoa puhetta. Kuitenkin, jos kysytään miten paljon seurakunnat käyttävät aikaa ja vaivaa ihmisten tavoittamiseen netin kautta vastaus on todennäköisesti useimmiten melko vähäinen. Jos kerran ihminen uskoo mihin sanoo uskovansa, niin miksi se ei näkyisi myös viestinnässä? En sano, että kaiken sisällön tulisi olla yksipuolista paasaamista; päinvastoin: Elämä on monipuolista ja niin on uskokin. Koska usko on osa koko elämää, ei sen tulisi olla erillinen lokero myöskään ihmisten välisessä viestinnässä keskittyen vain sisäiseen viestintään. Monelle seurakunnalle tekisi hyvää alkaa avoimesti julkaista opetusmateriaalia netin kautta eikä vain odottaa, että ihmiset tulisivat paikalle.

Tärkeää sanottavaa riittää joten miksi ei sitä voisi kertoa myös netin kautta? Netin tarjoamat mahdollisuudet ovat paljon enemmän kuin pelkkä teksti. Seurakunnat voivat käyttää ääntä, videota, kuvia, tietokilpailuja, pelejä ja ties mitä muutakin viestinnän välinettä kertomaan ja opettamaan elämässä tärkeistä asioista. Monen viestintätavan avulla tavoitettaisiin samalla myös ne, jotka eivät välttämättä pysty keskittymään pitkiin puheisiin tai pääse saapumaan paikalle syystä tai toisesta.

Viestintää ihmisille

En sano ettei työtä netissä jo olisi, mutta olisiko aika tehdä se tyylillä? Vaikka asia olisi tärkeää, ei se tarkoita että esitystavan pitäisi olla tylsä. Se mitä tehdään, tehdään hyvin. Ihmisiä on monenlaisia eikä viestinnän keinoja tai sisältöjä kannata rajoittaa vain muutamiin. Usko on arvopohja mistä tehdään eikä se estä luovuutta.


Harhaanjohtavaa mainontaa

Lehtimyyjä soitti tänään ja aloitti puhelunsa sanoen:

”Olet voittanut Yhtyneiden Kuvalehtien arvonnassa vuoden ilmaiset lehdet! Tältä alueelta ainoastaan 30 ihmistä on valittu voittajiksi.”

Mutta saadakseni nuo vuoden ilmaiset lehdet olisi pitänyt tehdä vähintään kahden vuoden tilaus. Elikkä, ne kuuluisat ilmaiset olisivatkin olleet todellisuudessa vain kahden vuoden lehdet puoleen hintaan. Todellisuudessa kyseinen myyjä siis valmiiksi kirjoitettua myyntipuhetta lukiessaan tarkoitti tarjolla olevan lehdet 50% alennuksella. Miksi hän ei kuitenkaan alusta alkaen sanonut: ”Tahdotko jonkun lehden puoleen hintaan?”

En ole lehtimyyjiä vastaan, mutta tahtoisin kerrankin rehellistä ja suoraa puhetta ilman kiertelyitä ja kaarteluita. Sanokaa suoraan mitä myytte, jotta ette tuhlaa omaa tai kenenkään muun ihmisten aikaa. Puhumalla suoraan ja lyhyesti ilman turhia kiertelyitä voitte ehkä myös tehdä huomattavasti paremman myyntituloksen lyhyemmässä ajassa. Miksi siis tuhlata aikaa pitkillä puheluilla (jollette sitten saa rahaa puheluiden pituuden perusteella riippumatta siitä saatteko jotain myytyä vai ette)?


Miten lainata toisen mainetta?

Kuinka luoda entistä vakuuttavampi mielikuva jostakin asiasta jota tahtoo edistää?

Kuten Brian Clark asian muotoilee:

”It’s often easiest to believe a famous historical figure in order to believe you, so take advantage of the authority of others to build your own.”

Moni yritys ja palveluntarjoaja käyttää markkinoinnissaan hyväksi ”As seen on” mainintoja, joilla pyritään luomaan vakuuttavampi mielikuva tuotteesta (kirja, laite, nettisivu tms.) tai ajatuksesta. Olipa sanoja sitten tunnettu tai tuntematon, lainauksilla pyritään tuomaan halutut mielikuvat ajettavasta asiasta.

Jos asia on jo sanottu hyvin, miksi yrittäisi kirjoittaa sitä uusiksi? Monesti ei ole väärin koota kokonaisuuksia palasista jos ne vain sopivat hyvin yhteen (kunhan vai muistaa mainita mistä mikäkin on peräisin; jos itse vain muistaa). Moni vakuuttava puhe koostuu lainauksista aikaisempien merkittävien puheiden kappaleista ja vaikka kyseistä voisi kyseenalaistaakin, täytyy muistaa, että loppujen lopuksi kaikki tekeminen perustuu jo olemassaolevien asioiden työstämiseen ja uudelleenjärjestelyyn.

Itselleni on tullut tavaksi keräillä talteen mielenkiintoisia sanontoja.