Tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että vähemmässä suosiossa oleva sisältö olisi vähemmän arvokasta vai onko jonkun sisällön arvon määritelmä sellaisenaan harhaanjohtava? Tuottaako sisältö arvoa vai onko sisältö sellaisenaan arvokas? Tuleeko arvo tekemisestä vai olemisesta?

Lisääkö jonkun asian arvoa se että se on tehty hyvin vai voiko huonostikin tehty olla suuressa arvossa jos sillä on vain hyvät suosittelijat?

Mikä tekee ideasta arvokkaan?

Esimerkki siitä, kuinka radikaalisti musiikin julkaiseminen on muuttunut. Ennen levyt julkaistiin ensin kaupan hyllyllä (ja ehkä vasta myöhemmin digitaalisena). Lähivuosina muusikot ovat ottaneet digitaalisen levityksen ensisijaisen tärkeäksi. Perinteisen esinemuodossa olevan levykiekon voi musiikista monelta artistilta saada, mutta se on vasta toissijainen levitysformaatti joka on alistettu digitaalisen levityksen jälkeistuotteeksi. Lisäarvoa tai jotain? Ehkä, ehkä ei. Hämmentävää kyllä, mutta vihdoin on alettu tajuamaan ettei musiikki ei ole sama asia kuin tallenneväline.

Yksi iso asia minkä musiikin tehokas nettilevitys on tuonut mukanaan on mahdollisuus, että “pienet” muusikot voivat saada tuotoksensa suurenkin yleisön eteen. Joskus se kestää oman aikansa, aina se ei tapahdu (eikä aina ole tarkoituskaan), mutta toteutuessaan sähköinen levitys mahdollistaa musiikkimaun leviämisen maasta toiseen. Eri palvelut keräävät kuunteluhistorian ja musiikkisuositukset yhtenäisiin kehyksiin (kuten Last.fm), mahdollistaen ihmisille omien suosikkiensa kertomisen.

Entä sinä?

Kuunteletko sinäkin musiikkia? Kerrotko myös tutuillesi mitä kuuntelet? Entä netissä? Miksi? Miksi et?

Mitkä ovat suosikkipalvelusi musiikkiin liittyen?

Mahdollisuuksia johtomäärän piilottamiseen on mm. pöydän alapintaan/taakse kiinnitettävät johtokourut tms. sekä johtojen niputtaminen samantapaisilla “kierteillä” joidenka sisään saa nipun reunasta työnnettyä johdot talteen (ei siis päädyistä vaan taivutettaessa aukeavasta).

Inspiraatiota järjestelemiseen voi löytää Unclutterer blogista ja siihen liittyvästä Flickrin ryhmästä, jossa on kuvien kanssa esimerkkejä vähemmän sekavista työtiloista.

Ruotsin lasinsiruskandaali rantautui perjantaina-iltana myös Suomeen. Ensimmäiset lasinpalaset löytyivät Lapualta.

Mitä seuraavaksi?

Ilmeisesti joku on Ruotsissa aiheuttanut (tietoisesti tai tiedostamattomasti) peruuttamatonta vahinkoa lihateollisuudelle. Missä vaiheessa lasinsirut ovat tuotantoketjuun päätyneet, on hankala sanoa. Vielä vaikeampi on käsittää, että jos kyseessä on tarkoituksellinen haitanteko (jota ei ole vielä todistettu) niin onko tekijä tajunnut miten suuren uhan asia voi aiheuttaa ihmisille?

Eiväthän broilerit vaella vapaana (rikkinäisiä pulloja täynnä olevien) metsien keskellä? Miten siis on lasia päätynyt ruokatuotantoon? Mietityttää myös se, että tämä ei välttämättä ole ensimmäinen kerta, kun lasia on päätynyt ruuan sekaan. Syitä voi olla monia, mutta huolimattomuus voi osoittautua hengenvaaralliseksi. Alkuviikosta mm. ruotsalainen The Local uutisoi eri puolilta maata ruuan seasta löytyneistä lasinsiruista, mutta uutisia asiaan liittyen löytyy paljon enemmänkin.

Edellämainitussa Aamulehden jutussa taas kerrottiin, että ruuasta löytyi lasinsiruja myös Suomessa. Aikaisemmin samana päivänä (perjantaina 3.4.2009) uutisoitiin, ettei Ruotsissa lasia sisältänyttä tuotetta ei ole tuotu Suomeen. Ehkäpä ei, mutta jotain on mennyt pieleen joka tapauksessa (sillä ei lasia yhtäkkiä ruokaan ilmesty).

Vaihtoehtoja karttapalveluiden suhteen on monia. Matkahuollon Jyväskylän paikallisliikenteen reittiopas auttaa kulkureittien ja matkustustapojen löytämisessä. Kun kirjoitat siihen lähtöpaikan ja määränpään, systeemi kertoo vaihtoehtoiset reitit ja kulkuvälineet sekä arvioidun matka-ajan. Palvelu on toteutukseltaan yllättävänki näppärä ja reittihaut on myös mahdollista tallentaa väliaikaisesti muistiin sivustolla olevaan listaan.

Google Maps auttaa löytämään niin karttatiedot kuin eri paikkojen arvioidut välimatkat. Se mahdollistaa myös karttatietojen katsomisen satelliittikuvilla höystettynä. Vaihtoehtona on tietysti myös Jyväskylän opaskartta voi auttaa omalta osaltaan monia. Nykyään siihen pystyy myös luomaan käyttäjätunnuksen, jolla voi tallentaa ja muokata omia karttalinkkien kokoelmiksi.

Eikö olisi aika olla rehellisiä ja antaa seurakunnan näkyä myös siellä missä ihmiset ovat muutenkin?

Todella moni käyttää nykyään enenevässä määrin nettiä eikä käyttäjämäärien vähenemisestä ole paljoa puhetta. Kuitenkin, jos kysytään miten paljon seurakunnat käyttävät aikaa ja vaivaa ihmisten tavoittamiseen netin kautta vastaus on todennäköisesti useimmiten melko vähäinen. Jos kerran ihminen uskoo mihin sanoo uskovansa, niin miksi se ei näkyisi myös viestinnässä? En sano, että kaiken sisällön tulisi olla yksipuolista paasaamista; päinvastoin: Elämä on monipuolista ja niin on uskokin. Koska usko on osa koko elämää, ei sen tulisi olla erillinen lokero myöskään ihmisten välisessä viestinnässä keskittyen vain sisäiseen viestintään. Monelle seurakunnalle tekisi hyvää alkaa avoimesti julkaista opetusmateriaalia netin kautta eikä vain odottaa, että ihmiset tulisivat paikalle.

Tärkeää sanottavaa riittää joten miksi ei sitä voisi kertoa myös netin kautta? Netin tarjoamat mahdollisuudet ovat paljon enemmän kuin pelkkä teksti. Seurakunnat voivat käyttää ääntä, videota, kuvia, tietokilpailuja, pelejä ja ties mitä muutakin viestinnän välinettä kertomaan ja opettamaan elämässä tärkeistä asioista. Monen viestintätavan avulla tavoitettaisiin samalla myös ne, jotka eivät välttämättä pysty keskittymään pitkiin puheisiin tai pääse saapumaan paikalle syystä tai toisesta.

Viestintää ihmisille

En sano ettei työtä netissä jo olisi, mutta olisiko aika tehdä se tyylillä? Vaikka asia olisi tärkeää, ei se tarkoita että esitystavan pitäisi olla tylsä. Se mitä tehdään, tehdään hyvin. Ihmisiä on monenlaisia eikä viestinnän keinoja tai sisältöjä kannata rajoittaa vain muutamiin. Usko on arvopohja mistä tehdään eikä se estä luovuutta.