Sananvapaus, sensuuri ja päätöksiin vaikuttaminen

Viimeaikainen keskustelu netin sensuroinnin osalta on isolta osin osoittanut sen sen, että kun kerran jostain aletaan puhua, moni netin sensuurin puolustajista ohittaa salaisen suodatussysteemin sananvapaudelle aiheuttamat ongelmat vain metelinä rattaissa. Osuva kommentti asian suhteen voisi ehkä olla seuraava:

“Freedom of the press is guaranteed only to those who own one.”
—A. J. Liebling

Mutta kuinka tietämättömyydestä voisi syyttää päättäjiä? Eikö oikeampi keino olisi selkeästi ja tietopohjaltaan vakuuttavasti tarjota tietoa asioista, jotta päättäjille olisi tarjolla tietoa myös muilta kuin asiaa valmistelevilta virkamiehiltä? Vai onko päätöskoneiston valtava paperimäärä omiaan tukahduttamaan “ylimääräiset” tietolähteet ajanpuutteen nimissä? Mitä voitaisiin tehdä, jotta jatkossa päättäjillä olisi paremmat lähtökohdat asioiden käsittelemiseen?

Miettiä voisi esimerkiksi sitä, onko eduskunnan nykyinen paperipohjainen asioiden käsittelyperiaate toimivin vai voisiko sitä nopeuttaa ja tehostaa paperinpyörityksen digitalisoimisella? Tehdäänhän käytännössä kaikki dokumenteista muutenkin tietokoneilla niin miksi ne pitäisi rajoittaa pelkkään paperimuotoon? Mielestäni viranomaiset saisivat ottaa mallia sosiaalisen median verkkopalveluista, sillä ne tarjoavat uusia näkökulmia asioiden käsittelyprosessin uudistamiseen.

Yksi mahdollisuus olisi ottaa käyttöön järjestelmä, jossa mahdollistettaisiin tekstisisällön nopean selailun ja hakemisen lisäksi myös niin eduskunnan sisäinen kuin myös koko kansalle avoin lakiehdotusten kommentointi. Siten voitaisiin mahdollistaa paremmin toimiva demokratia kun vaikuttajiksi valitut voisivat toimia muidenkin kuin muutaman asiaa valmistelleen virkamiehen mielipiteiden ohjaamina.

Samalla vähennettäisin valtavaa paperimäärää, joka viikottain joudutaan tarpeettomana kuskaamaan eduskunnasta kierrätykseen tai muussa määrin tuhottavaksi. Muutamia vuosia sitten eduskunnassa käydessäni kuulin erään siellä töissä olevan sanovan, että joka viikko sieltä kuljetaan pois rekkalastillinen paperia. Valtavan osan kyseisestä määrästä aiheuttaa jokaiselle edustajalle jaettavat kopiot lakiehdotuksista ja muista käsittelyprosesseihin liittyvistä dokumenteista, jotka olisivat korvattavissa selkeällä ja keskitetysti hallittavissa olevalla dokumenttienhallintajärjestelmällä.

Ongelmaksi voisi toisaalta nousta joidenkin kansanedustajien tottumattomuus sähköisten viestintävälineitten käyttöön sekä se, että kommentointiprosessin avaaminen väistämättä lisäisi kommenttien määrää eikä monillakaan edustajilla (tai heidän avustajillaan) ole aikaa seurata keskusteluja tarkkaan. Mahdollisia sisällön määrän aiheuttamia ongelmia voisi lievittää ottamalla käyttöön eri sosiaaliseen toimintaan perustuvien uutisien jakamiseen keskittyneiden sivustojen menetelmiä sisällön luokittelemiseen eri kriteereiden perusteilla. Tasavertaisen kuulemisen periaatteita voi tietysti miettiä, mutta demokratia on omalla tavallaan massojen valtaa eikä yksittäinen mielipide itsessään välttämättä merkitse läheskään niin paljon kuin jos samaa mieltä olevia olisikin tuhat tai moninverroin enemmän. Mutta tarvitseeko ajanpuutteen ja investointien pelon antaa rajoittaa toimintatapojen uudistamista? Vai eikö edustajilla ole aikaa opetella käyttämään uutta tekniikkaa joka voisi loppujen lopuksi nopeuttaa heidän työntekoaansa?

Useilla kansanedustajilla on nykyään bloginsa, mutta moni niistä tuntuu keskittyneen lähinnä yksisuuntaiseen viestintään edustajalta kansalle ilman kommentointimahdollisuuksia tai mahdollisuutta selkeästi seurattavissa olevaan keskusteluun aiheesta. Kuinka kommentointia voitaisiin kehittää ja mielipiteiden julkisuutta lisätä kuitenkaan unohtamatta, että eri asioista annetut kommentit ovat luultavimmin arkistoituneena jossakin vielä pitkän ajan kuluttua. Voisiko blogien viitoittamana avata päätösprosessin toimintaa muutenkin kuin ajattelemalla näkyvyyttä vain mainoskikkana? Entä olisiko nettipohjainen kommentointi alttiina huijauksille ja häiriöille? Kuka loppujen lopuksi määrittelee mitä tehdään?

Tee oma kyselylomake Googlen avulla

Google lisäsi palveluihinsa mahdollisuuden nettikyselyiden tekemiseen. Voit luoda niitä palvelun nimeltä Google Docs kautta ja käyttää kyselyjä tietojen keräämiseen niin, että palvelu luokittelee ja taulukoi ne automaattisesti. Kyseinen ominaisuus voisi olla aika kätevä esim. käyttäjäkyselyiden ja tilastojen tekemiseen tai esim. osallistumisten ja ilmoittautumisten kirjaamiseen.

Erityisen mielenkiintoiseta on myös se, että pystyt lähettämään kyselyn myös suoraan sähköpostitse tutuillesi eikä heidän tarvitse vastatakseen välttämättä edes avata nettiselainta jos HTML-muotoisten sähköpostiviestien näyttäminen onnistuu ja verkkoyhteys on käytettävissä.

Tein itsekin kävijäkyselyn testiksi, jotta näkisin miten systeemi toimii ja yllättävän nopeasti uuden kyselylomakkeen sai tehtyäkin. Mielenkiintoista olisi tietää hieman lisää siitä blogin lukijoista, joten vastaa ja kerro lisää itsestäsi.

(Ensimmäinen havaintoni tuohon ominaisuuteen liittyen oli Steve Rubelin markkinointiin keskittyvässä blogissa Micro Persuasion.)

• Official Google Docs Blog: Stop sharing spreadsheets, start collecting information
• Add Data to Google Spreadsheets Using Forms

(3.4.2008): Voit nyt myös katsoa kyselylomakkeen tuloksia.

Avoimuudesta yritystoiminnassa ja elämässä

“Innovaatioiden Kaupallistaminen”-nimisessä blogissa kirjoitetaan Maria Koistisen kolumnista joka oli ilmeisesti muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa . Mielenkiintoista kommentointia kommentoinnista riittää kohtalaisesti ja blogissa mainitaan myös Matti Vanhasen viimeiaikaisista enemmän ja vähemmän  tietoisista yhteyksistä Microsoftin verkkopalvelujen markkinoinnin tekijänä. Blogiartikkelissa mainitaan myös kokemuksia erilaisten sosiaalista kanssakäymistä helpottavien palveluiden käytöstä ja kuinka palvelujen avoimuus ja käytön näennäinen ilmaisuus voi omalta osaltaan olla hyväksi palvelun käyttäjille.

Tosiaankin, olen itsekin huomannut, että hyvin usein avoimempien (ei välttämättä täysin ilmaisten) palveluiden päälle rakentuva kehittäjien ja käyttäjien verkosto saa aikaan paljon toimivamman kokonaisuuden, koska käyttäjien suora ja epäsuora palaute vaikuttaa avoimella periaatteella toimivien palveluiden kehitykseen paljon nopeammin kuin suljetulta pohjalta toimivien.  Siten avoimuudesta on isolta osin hyötyä myös kehittäjille ja mahdollistaa entistä vakaampien kokonaisuuksien rakentamisen käyttäjiltä mahdollisesti tulevan palautteen ollessa jokseenkin laajemmalta käyttäjäpohjalta. Tietysti on huomattava, että suurin osa Googlen verkkopohjaisista sovelluksista on kohtalaisesti “suljetun” lähdekoodin sovelluksia vaikka niiden käyttöliittymien toiminnallisuuden mahdollistava koodi onkin avoimesti luettavissa. Se mikä erottaa isolta osin Googlen ja muut reiluun avoimuuteen uskovat palveluntarjoajat on heidän tavoitteensa tarjota avoimia rajapintoja sovellusten yhdistelyyn ja niiden hyödyntämiseen osana muita ohjelmia ja järjestelmiä.

Perinteiden tapa innovaatioiden suhteen on yleensä ollut sulkea, suojata ja patentoida kaikki mahdollinen minkä vain voi, mutta havaittavissa on että uuden sukupolven yrittäjät ovatkin salaamisen sijasta yllättäen keskittyneet paljastamaan toimintaansa liittyviä asioita. Kyse ei ole siitä, että yrityksen toimintaan liittyviä asioita vahingossa lipsahtaisi julkisuuteen vaan tiedostetusta prosessista, jossa toiminnan menetelmien julkisuuden ajatellaan lisäävän yrityksen tunnettavuutta ja siten lisäävän myös sen liikevaihtoa. Tällaista uudistuvaa ajattelua kaipaisi enemmän myös Suomeen, jossa ollaan monilta osin edelleenkin keskitytty liiallisissakin määrin toimintamenetelmien piilottamiseen ja salailuun. (Tietysti on olemassa asioita, joita ei julkiseen levitykseen kannata tai edes saa laittaa, mutta moni muu asia on silti usein sellaista jonka kertomisesta olisi hyötyä niin itselle kuin muillekin.) Tärkeää onkin miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia joidenka avoimuus voisi hyvällä tavalla lisätä yrityksen tai yhteisön tunnettavuutta ja siten parantaa toiminnan mainetta.

Avoimen  lähdekoodin ajatusta voisi siis miettiä myös siltäkin kannalta, että mitä se voi meille opettaa yritystoiminnan uudenlaisten toimintamallien kehittämisestä. Avoimuus on tullut jäädäkseen, mutta ratkaiseva kysymys onkin, että miten pystymme toimimaan uudistuvien toimintamallien keskellä? Jäämmekö varovaisesti roikkumaan perinteisissä toimintamalleissa vai yritämmekö löytää uusia tapoja kehittää ja kehittyä? En sinänsä sano, että nykyiset toimintatavat olisi välttämättä itsessään huonoja, vaan tarkoitan sitä, että jokaisen toimintatavoissa on omalla osallaan mahdollisuus uudistumiseen. Joskus uusien toimintamallien oppiminen kestää kauemmin ja on työläämpää, mutta sen ei pitäisi poistaa tavoitetta kehittyä paremmaksi toimijaksi niin työelämässä kuin arjen keskellä. Tärkeää onkin muistaa, että voimavarojen vajaavaisuudessakin meillä on mahdollisuus oppia parempia tapoja toimia.

Mitä mieltä sinä olet yritystoiminnan avoimuudesta ja olisiko sinun mielestäsi avoimen lähdekoodin kehitysmalleista jotain hyötyä myös uudenlaisiin yritystoiminnan muotoihin? Entä auttaisiko avoimempi toimintatapa esimerkiksi erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toiminnassa tuomalla toiminnan pääpiirteet julkisesti esille? Mitä sinä toivoisit ihmisten oppivan?

Viestinnän muutokset verkon kourissa

Vastaani tuli Publishing 2.0 -nimisen blogin artikkeli, jossa arvioidaan lähivuosien suuntauksia viestintäalan toiminnassa. Isoimmat arviot keskittyvät nimenomaan perinteisten julkaisukanavien pirstaloitumisen ja palasien koostamisen mielenkiintoiseen yhdistelmään. Samalla kun perinteiset “kaikille samalla tavalla” -periaatteella toimivat julkaisut joutuvat miettimään uusia keinoja entistä enemmän hajautuvien vastaanottavien(?) yleisöjen tavoittamiseen, lisääntyy myös sisältöä eri lähteistä koostavien verkkopalveluiden suosio. Mutta miksi uskoa verkon muuttavan uutisviestinnän toimintaa entistä suuremmassa määrin kun paperin valta on vieläkin suuri?

Perinteisten mediatalojen palvelut kehittyvät kilpailun pakottaessa ottamaan uudet keinot käyttöön mutta osaavatko ne samalla kehittämään uusia toimintamalleja toiminnan rahoittamiseen vai ajaako lisääntyvä digitaalisen sisällön koostamisen automatisointi ne entistä vähemmille henkilöstömäärille jättäen samalla tiedon valikoinnin vastaanottajan vastuulle? Tietysti on muistettava, että sanomalehtien rooli tiedonvälittäjinä perustuu isolta osin jo olemassaolevien - muualta tulevien - uutistietojen yhdistelemiseen ja tavoitteeseen tarjota laajempi kokonaiskuva asioista. Mutta rajoittavatko mediakonsernien rajat sisällön uutisointia? Muilta kyllä mielellään kopioidaan uutissisältöä, mutta onko eri sisällöntuottajien yhteistyö mahdollista? Vaikka eri tekijät olisivat kilpailevia, pitäisikö sisällöntuotannon keskittyä alituisen kilpailun sijasta entistä enemmän yhteistyöhön parempien sisältöjen tuottamiseksi?

Sisällön vastaanottaja lukee sen mitä tarjotaan (jos ehtii/jaksaa), mutta onko hän vain vastaanottaja vai merkitsevätkö hänen mielipiteensä jotakin? Toisaalta olennainen tieto helposti katoaa massiivisen sisältömäärän sekaan, mutta onko ennakkoon valikoitu uutistarjonta sitten olennaisesti parempi vaihtoehto? Sisällöntuotannon määrä kasvaa entistä enemmän ihmisten aktivoituessa tuottamaan uutta sisältöä ja julkaisukeinojen helpottuessa entisestään, mutta mikä tekee suuremmasta sisältömäärästä automaattisesti paremman vaihtoehdon? Hukkuuko olennainen tieto taustameluun?

Mikä tekee tiedon valtatiellä navigoimisesta helpompaa ja ovatko perinteisellä tavalla toimivat hakukoneet oikeita välineitä ohjaamaan ihmisiä tiedon etsimisessä ja uusien asioiden opettelmisessa? Tietomäärän kasvaessa jatkuvasti nopenevalla tahdilla tarvitaan entistä taitavampia käyttäjiä sen hyödyntämiseen.

Kannattaako olemassaolevaa sisältöä luoda kerta toisensa jälkeen uudelleen vai onko olemassa yksinkertaisia keinoja yhdistää kaikki samaa aihetta käsittelevät tietolähteet ilman, että epäolennaiset sisällöt häiritsisivät liikaa? Vai onko tasapuolisen tiedonvälityksen periaatteiden mukaista esittää myös vastakkaiset mielipiteet, silti kieltämättä niiden olemassaoloa?

Olisiko yksi vaihtoehto esimerkiksi sellainen, jossa tiedon etsimiseen erikoistuneet ihmiset yhdistäisivät voimansa tuottaakseen tarkempaa ja laaja-alaisempaa tietoa eri asioihin liittyen? Toisaalta blogit tietyssä määrin jo nytkin tarjoavat mielipiteitä ja uutisia laajalta skaalalta eri aiheita, mutta onko niiden hajanaisuus aiheuttanut niiden huomioarvon vähättelyn? Tietojen luotettavuus on oma ongelmansa, mutta se ei yksin rajoitu netissä julkaistuun sisältöön vaan ihmisillä tulisi olla tervettä kriittisyyttä kaikkea julkaistua sisältöä kohtaan. Kirjoittaja on ihminen, olipa hän sitten töissä mediatalossa tai kirjoittamassa harrastuksenaan sohvannurkalta. Muuttaako julkaisukanavien laajeneminen entisestään ihmisten suhtautumista mediaan ja muuttuuko media yritysvetoisesta hallintamallista yhteisöpohjaiseen rakenteeseen, jossa ihmiset itse vaikuttavat siihen mistä uutisoidaan ja mitä he saavat luettavakseen. Vai onko yleisön valinnanvapaus loppujen lopuksi se tärkein asia jos joku tärkeä asia halutaan viestiä, kuulijan mielipiteistä huolimatta?

Kysymys on isolta osin siitä, että kuka määrittelee tärkeän sisällön ja millä määritteillä sisältö on merkittävää. Tarvetta on myös muistaa, että eri ihmisillä on tarve erilaisille asioille. Miten löytää itselleen sopivimmat lähteet tiedolle ja viihteelle? Mikä tekee mistäkin viestikanavasta seuraamisen arvoisen? Entä mitkä ovat taloudellisesti kannattavia toimintamalleja uudentyyppisille sisällön levitystavoille ja mitä etuja ja säästöjä digitaalisen levitystavat tuovat? Mitkä ovat digitaalisen välitystavat ongelmat? Onko sisällön tavoitettavuus olennaisesti parempi vai huonompi? Mitkä ovat sisällön kohderyhmät? Miksi tämän kirjoittaja kysyy niin paljon kysymyksiä?

Keskittyminen viestinnän määrään johtaa usein sen sisällön kutistumiseen ja tietyssä määrin huolena voi olla asiasisällön katoaminen vaikka todellisuudessa asiassisältö usein piiloutuu eri viestimuodoista koostuvaan mediasisältöön. Viestintäkö viihdettä? Mikä on viihteen määritelmä, tuottaa elämyksiä ihmisille? Eikö tiedonvälitys omalla tavallaan aikaansaa elämyksiä, vaikka kyseessä olisi perinteiset uutiset tai paperisen lehden lukeminen? Mutta takaisin kysymykseen, tarjoaako uudistunut sisällöntuotantomalli parempaa sisältöä vai tuhoaako se “oikean” tiedonvälityksen? Miksi tiedonvälityken kulkuun pitäisi voida vaikuttaa vai olisiko parempi vain vastaanottaa sitä mitä tarjotaan? Onko ihmisellä valinnanvapaus uutissisältöjen suhteen vai pitääkö rajoittua vain yhden näkökulman uutissisältöön? Erikoistuvatko ja keskittyvätkö eri sisältöverkostot tuottamaan tiettyihin aiheisiin liittyvää sisältöä; onko tärkeämpää koostaa ajatukset yhden sateenvarjon alle sen hajanaisuuden sijasta? Onko verkottuneella viestinnällä mahdollisuus kehittyä yhteisöllistä oppimista nopeuttavaksi ja parantavaksi kokonaisuudeksi vai rappeuttaako se ihmisten huomiokykyä liikaa huomion hajaantuessa moniin eri suuntiin? Mikä tekee viestinnästä onnistunutta? Kuka sitä jaksaa kuunnella?
Kaiken tämän pitkän, sekavan ja monitahoisen pohdinnan jälkeen linkki itse artikkeliin. Lue siis: Five Guiding Principles For The Transformation Of Media Companies - Publishing 2.0

(PS. Sisällöntuotannon toista puolta edustaa myös Jason Calaniksen viimevuonna perustama Mahalo, jonka ajava voima ei ole niinkään täysin uusi sisältö vaan parhaiden tietolähteiden kerääminen yhden katon alle. Lisää tietoa siihen liittyen löytyy mm. Wikipediasta.)

Yahoo! + OpenID = 265.000.000 kpl

Yahoo! lisäsi kerralla tuen OpenID:lle kaikille 265 miljoonalle käyttäjälleen ja jos ihmisellä on tunnus Yahoo!:lla niin hän pystyy käyttämään samaa tunnusta satoihin eri avointa kirjautumista tukeviin palveluihin kirjautumiseen.

Kannattaa muuten myös huomata, että Drupal (yksi parhaista avoimen lähdekoodin sisällönhallintajärjestelmistä) on lisännyt sisäänrakennetun tuen OpenID:lle uuteen lähiaikoina julkaistavaan 6.0 versioonsa. Käytännössä se tarkoittaa, että voit pystyttää palvelun johon käyttäjien ei tarvitse luoda jälleen uutta tunnusta vaan voivat hyödyntää olemassaolevia tunnistetietoja myös sinun palveluusi kirjautuessa. Tuon kaltaiset systeemit avaavatkin ja helpottavat suuresti monien netin käyttäjien elämää kunhan ihmiset vielä oppisivat niitä hyödyntämäänkin. Keskitetyn autentikoinnin ongelmana on tosin se, että jos yksi keskitetty paikka vaarantuu (tai menee nurin) niin vaarantuu moni muu. Toisaalta on muistettava, että moni kuitenkin käyttää samoja salasanoja kaikkialla netissä koska ei jaksa muistaa kymmeniä eri vaihtoehtoja joten tietyssä mielessä OpenID on ihan hyvä parannus asian suhteen vaikka kaikkia käyttäjätunnuksien muistamisen ongelmia se ei poistakaan.

Lisäinfoa asiaan liittyen:

• OpenID.net
• Yahoo! OpenID Provider service
  now available as a public beta
• OpenID Site Directory
• drupal.org