joulukuu 17, 2009 • 23:10
Tiedon tuottajien arvo tulee siitä mitä he tuottavat, mutta myös siitä missä yhteydessä heidän tuottamaansa tietoa/sisältöä esitetään. Kaveriverkosto mahdollistaa jonkin sisällön nostamisen suurempaan arvoon verrattuna sellaiseen sisältöön jonka tukijoita ei kavereiden joukossa ole.
Tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että vähemmässä suosiossa oleva sisältö olisi vähemmän arvokasta vai onko jonkun sisällön arvon määritelmä sellaisenaan harhaanjohtava? Tuottaako sisältö arvoa vai onko sisältö sellaisenaan arvokas? Tuleeko arvo tekemisestä vai olemisesta?
Lisääkö jonkun asian arvoa se että se on tehty hyvin vai voiko huonostikin tehty olla suuressa arvossa jos sillä on vain hyvät suosittelijat?
Mikä tekee ideasta arvokkaan?
Aihe(et):Ideat, Markkinointi
Tulevaisuus, nyt!
Esimerkki siitä, kuinka radikaalisti musiikin julkaiseminen on muuttunut. Ennen levyt julkaistiin ensin kaupan hyllyllä (ja ehkä vasta myöhemmin digitaalisena). Lähivuosina muusikot ovat ottaneet digitaalisen levityksen ensisijaisen tärkeäksi. Perinteisen esinemuodossa olevan levykiekon voi musiikista monelta artistilta saada, mutta se on vasta toissijainen levitysformaatti joka on alistettu digitaalisen levityksen jälkeistuotteeksi. Lisäarvoa tai jotain? Ehkä, ehkä ei. Hämmentävää kyllä, mutta vihdoin on alettu tajuamaan ettei musiikki ei ole sama asia kuin tallenneväline.
Yksi iso asia minkä musiikin tehokas nettilevitys on tuonut mukanaan on mahdollisuus, että “pienet” muusikot voivat saada tuotoksensa suurenkin yleisön eteen. Joskus se kestää oman aikansa, aina se ei tapahdu (eikä aina ole tarkoituskaan), mutta toteutuessaan sähköinen levitys mahdollistaa musiikkimaun leviämisen maasta toiseen. Eri palvelut keräävät kuunteluhistorian ja musiikkisuositukset yhtenäisiin kehyksiin (kuten Last.fm), mahdollistaen ihmisille omien suosikkiensa kertomisen.
Entä sinä?
Kuunteletko sinäkin musiikkia? Kerrotko myös tutuillesi mitä kuuntelet? Entä netissä? Miksi? Miksi et?
Mitkä ovat suosikkipalvelusi musiikkiin liittyen?
Aihe(et):Media, Musiikki, Verkkopalvelut , avoimuus, Media, Musiikki, sisällöntuotanto, työkalut, vaikuttaminen, yhteisöt
toukokuu 10, 2009 • 21:44
Aamulehti uutisoi:
Ruotsin lasinsiruskandaali rantautui perjantaina-iltana myös Suomeen. Ensimmäiset lasinpalaset löytyivät Lapualta.
Mitä seuraavaksi?
Ilmeisesti joku on Ruotsissa aiheuttanut (tietoisesti tai tiedostamattomasti) peruuttamatonta vahinkoa lihateollisuudelle. Missä vaiheessa lasinsirut ovat tuotantoketjuun päätyneet, on hankala sanoa. Vielä vaikeampi on käsittää, että jos kyseessä on tarkoituksellinen haitanteko (jota ei ole vielä todistettu) niin onko tekijä tajunnut miten suuren uhan asia voi aiheuttaa ihmisille?
Eiväthän broilerit vaella vapaana (rikkinäisiä pulloja täynnä olevien) metsien keskellä? Miten siis on lasia päätynyt ruokatuotantoon? Mietityttää myös se, että tämä ei välttämättä ole ensimmäinen kerta, kun lasia on päätynyt ruuan sekaan. Syitä voi olla monia, mutta huolimattomuus voi osoittautua hengenvaaralliseksi. Alkuviikosta mm. ruotsalainen The Local uutisoi eri puolilta maata ruuan seasta löytyneistä lasinsiruista, mutta uutisia asiaan liittyen löytyy paljon enemmänkin.
Edellämainitussa Aamulehden jutussa taas kerrottiin, että ruuasta löytyi lasinsiruja myös Suomessa. Aikaisemmin samana päivänä (perjantaina 3.4.2009) uutisoitiin, ettei Ruotsissa lasia sisältänyttä tuotetta ei ole tuotu Suomeen. Ehkäpä ei, mutta jotain on mennyt pieleen joka tapauksessa (sillä ei lasia yhtäkkiä ruokaan ilmesty).
Aihe(et):Luonto, Ruoka, Terveys , lasinsirut, Ruoka, ruokateollisuus, Ruotsi, Suomi
Viimeisimmät kommentit