Valokuvan (tekemisen) muutos

Tarmo Toikkanen ja Tuija Aalto keskustelevat valokuvauksen muutoksesta.

Ajattelin itsekin mainita muutaman sanan.

Muutamassa koulussa on tullut valokuvausta opiskeltua, mutta totesin jo vuosia sitten että kuva on ensisijaisesti rakennuspalikka johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Kuva on viestinnän väline. Yhtälailla voi viestiä avoimesti, jos tahtoo.

En useinkaan jaksa kuunnella valitusta siitä että ”maailma ei ole samanlainen kuin ennen” (ainakaan valokuvaukseen liittyen). Nykyään löytyy paljon enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin eikä se ole oikeasti huono asia.

Valokuvausta työkseen opettavien pitäisi päinvastoin riemuita tilanteesta, arvostetaanhan valokuvaa nykyään paljon enemmän kuin koskaan ennen. Valokuvia käytetään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viestinnän taso ja tehokkuus vaihtelevat tilanteesta riippuen, mutta joka tapauksessa ollaan siirrytty entisestä tekstipohjaisesta maailmasta entistä enemmässä määrin kuvien maailmaan.

Kirjapainotekniikka muutti aikanaan käsinkirjoituksen tarpeellisuuden valmistusteknikkana. Kirjoituskoneet ja fax nopeuttivat tekstin siirtoa muodosta toiseen, paikasta toiseen. Skannerit mahdollistivat fyysisten objektien siirtämisen tietokoneelle. Avoin lähdekoodi ja avoimet yhteensopivuuden tavat mahdollistivat Internetin kehityksen hallinnon viestintäjärjestelmästä, uusia sisältöjä ja asioita luovien yhteisöjen verkkoon.

Ei ole väärin ajatella mitä voisi tehdä toisin, mutta enää ei päästä palaamaan vanhaan vähyyden valtakuntaan.

Valokuvaajien on uudistuttava, tai paremminkin, valokuvauksen on uudistuttava. Harvojen hallitsemasta erikoisuudesta massojen välineeksi. Sitä samaa hälinää itse valokuvauskin aiheutti ammattimaalareiden keskuudessa 1800-luvulla. Eivät kaikki oikein tykänneet siitä että heidän perinteisten ammattiensa alueelle tultiin jostakin ulkopuolelta, ”vieden ne työt joita olisi voinut saada tehtyä”. Ei maailma ole enää entinen vaikka samat asiat ovatkin toistuneet jo tuhansien vuosien ajan. Tekniikat korvaavat ja täydentävät toisiaan, ammatit vaihtuvat ja kehittyvät. Kielet uudistuvat. Viestintä muuttuu ja kehittyy.

Ymmärrän hyvin itsekin että kriisi on kova eikä valokuvauksella ole enää niin helppoa elättää itseään. Tunnen henkilökohtaisesti monia oikeasti laadukasta kuvaa tuottavia ihmisiä jotka tekevät sitä harrastuksenaan. Toisaalta tiedän myös ihmisiä jotka joutuvat ottamaan työnsä ohella kuvia vaikka eivät oikein aina tahtoisikaan. Joskus se on siitäkin kiinni että oikeat ihmiset eivät tunne toisiaan tai tiedä mistä kysyä apua.

Avoimuus ja hajautettu tuotanto ei ole uusi asia, se vain on tullut entistä enemmän esille tekniikan mahdollistettua sellaisia asioiden luomisen malleja joita ei ennen viestintävälineiden rajallisuuden takia voitu tehokkaasti harjoittaa laajemmassa mittakaavassa. Maailma muuttuu. Ihmiset palaavat takaisin alkujuurilleen.

PS.
Yksi mielenkiintoinen pointti metadatasta on myös se miten kaupallisen musiikin puolella joskus tagitetaan kappaleiden sisältöjä aikaraidan sisällä (niin että videomateriaalit on mahdollista paremmin sovittaa osaksi samaa kokonaisuutta musiikin muutosten kanssa). Juuri tuollaiset apuvälineet tuovat lisäarvoa maksulliselle tuotteelle ja erottavat sen massatuotannosta. Metadata luo uusia käyttömahdollisuuksia kun erilaisista käyttökelpoisista komponenteista voidaan luoda suurempi tuotos. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.